Pahoittelen pientä taukoa blogin päivittelyssä. Näin pikkujouluaikaan rakas sisällöntuottajanne Juha tarjoilee teille harvinaista herkkua, Carlos Romantikon kirjoittaman romanttisen kiipeilynovellin. Huom! Novellin voimakas tulkinta saattaa järkyttää nuorinta ja vanhinta lukijakuntaa. Nauttikaa!

Oli kaunis iltapäivä Baskimaan Pyreneillä, kiipeilyä varten olosuhteet olivat juurikin otolliset. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja tuuli viilensi hellettä juuri sopivasti. Pierre oli saapunut paikalle Citroënillään pari tuntia sitten. Marseillelaisen polkupyöräliikkeen ovi oli suljettuna seuraavan kahden viikon ajan jolloin 29-vuotias omistaja Pierre lomaili lempiharrastuksensa kalliokiipelyn parissa. Pierre oli suunnitellut matkaa Baskimaalle jo pidempään ja tilaisuus tuli Pierrelle kovan paikan tullessa eteen, kotoa oli vain päästävä hetkeksi rauhoittumaan. Hän oli kuukausi sitten eronnut avopuolisostaan Nicolesta 6 vuoden suhteen jälkeen. Suhde oli mennyt jatkuvaa alamäkeä jo parin viime vuoden ajan ja Nicolen rakastaja oli sinetöinyt pelin. Kuitenkin Pierre tunsi itsensä valmiiksi unohtamaan Nicolen ja jatkamaan eteenpäin.

Pierre purki tavaransa autosta ja alkoi tämän jälkeen suunnistamaan kohti leirintäaluetta, kunnon yöunet ennen vuorelle lähtemistä olisivat tarpeen. Sopivan leiripaikan löydyttyä, teltan kasailun ja välineistön tarkastamisen ohessä hän huomasi kauniisti ruskettuneen espanjalaisen naisen tulevan häntä kohden. Vaistomaisesti Pierre tarkasti ympäristönsä ja huomasi että kaunotar suunnisti juurikin häntä kohden. Pierre kohotti kätensä tervehdykseen: “Iltapäivää neidille, ilmahan on lähes yhä kaunis kuin te.” Pierren espanjan taidot olivat pysyneet kunnossa hänen espanjalaisen työntekijänsä ansiosta. “Isabelle, herrahan on suoranainen casanova” neiti totesi. “Ei herralla sattuisi olemaan koon .75 camalotia, oma tippui eilen läheltäpiti tilanteessa 90 metristä suoraan kivikkoon, hyvä etten mennyt itse perässä.” Pierre jäi tuijottamaan Isabelia, olihan hän laittanut itsensä koville jo muutaman päivän aikana, ruskettunut vartalo yhdessä fyysisen rasituksen kanssa saivat Isabelin suorastaan tihkumaan feromoneja. Ensi shokista selvittyään Pierre totesi punastuneena: “Pierre, hauska tutustua! Kyllä täältä räkistäni aina noin kauniille neidille yksi camalot löytyy!” Hetken jutustelun jälkeen molemmat huomasivat tulevansa erinoimaisesti toimeen, he päättivät syödä yhdessä illallista yhdessä. Pierreä kiinnosti kovasti Isabellen kokemus vuoresta ja muutenkin illallinen kauniin espanjatteren kanssa voitti yksin ruokailemisen, “Totta helvetissä!” Isabelle poistui puolen tunnin päästä valmistautumaan illalliselle jota sovittiin syötävän kello yhdeksän. Pierre lupasi hoitaa ruuan ja Isabelle viinin.

Isabel saapui 10 minuuttia sovittua ajankohtaa aikaisemmin. Pierre oli juuri valmistelemassa illallista, tuorepastaa kera tryffelikastikkeen sekä tuoreen basilikan. Pierre oli ottanut pienen purkin arvokkaita ranskalaisia tryffeleitä mukaan, nyt jos koskaan oli aika syödä tätä ylellistä herkkua kauniissa seurassa. Isabel oli valinnut viiniksi espanjalaisen 4-vuotiaan Reserva merkinnän saaneen punaviiniin, molemmat katselivat toisten tuomisia hymyssä suin, tänään syödään hyvin. Pierre tarjoili ruuan ja Isabelle otti annoksen hymyssä suin vastaan, molemmat olivat nälkäisiä raskaan päivän jälkeen. Syötyään he jäivät keskustelemaan viinin ääreen ja huomasivat että keskustelu kulki vielä paremmin päivän nopean jutustelun jälkeen. Reilun parin tunnin jutustelun jälkeen he huomasivat makoilevansa tähtitaivaan alla, Pierre suuteli Isabelleä. Pitkän suudelman jälkeen Isabelle totesi hymyillen, “Nähdään huomenna vuorella, hyvää yötä herralle. Ei makeaa mahan täydeltä.” Isabel iski silmää ja poistui hymyillen. Pierre jäi tuijottamaan tähtitaivasta ja hyvästeli Isabelin. Tänään oli ollut hänen onnenpäivänsä. Isabel nukahti vajaan tunnin päästä, hänen viimeinen ajatus oli Pierren hyvyilevät kasvot joita komistivat viikset. Ne Isabelin mielestä miehessä seksikkäintä.

Pierre valvoi pitkään, hän ei saanut Isabelin kuvaa mielestään..Pierre heräsi myöhään, puoli kymmenen. Hän oli päättänyt ottaa rauhallisesti ensimmäisen päivän vuorella ja varmistajaksi tuleva Isabel oli ollut tästä vain mielessään. Hänen kiipeilytoverinsa oli poistunut edellisenä iltana kotiin Barcelonaan jossa he molemmat työskentelivät liikunnanopettajina. He suunnistuvat sopivan kallion juurelle, josta löytyi heille molemmille sopivan vaativia. Kallio oli jylhä ja jyrkästi päälle kaatuva. Isoja stalaktiittejä roikkui ulkonevasta kalliosta. Paikka oli kuin muovattu kiipeilyyn. Lämmiteltyään helpoilla reiteillä he siirtyivät vaativampien ongelmien kimppuun. Pierre tunsi olevansa hyvässä kiipeilykunnossa, mutta jostain syystä hänen kiipeilynsä oli hieman haparoivaa, ja usein hänen katseensa hakeutui alapuolella varmistavaan Isabelleen. Isabelle soi hänelle lämpimän hymyn, ja juuri samalla hetkellä Pierren kiipeilytossu lipesi lasittuneelta jalkkikselta. Hän tippui köyden varaan ja huomasi Isabellen jalkojen nousevan ilmaan hänen nauraessaan hellyyttävästi Pierren kömpelöinnille. Isabellen avustuksella Pierre laskeutui hänen tasolleen. He päättivät pitää lounastauon pääskysten visertäessä raikkaassa vuoristoilmassa. Nauttiessaa päivällistä Isabelle kiusoitteli Pierreä hänen töppäilystään kalliolla. Pierren naurahdellessa itselleen Isabelle suuteli Pierreä intohimoisesti. Pierre tunsi painuvan Isabelia vasten kun Isabel istui hänen syliinsä, suudelma jatkui ja jatkui. Pierre riisui Isabelin topin ja huomasi että hänellä ei ollut sen alla rintaliivejä, Pierre suuteli Isabelin vasenta nänniä ja Isabel voihkaisi nautinnosta. Intohimosta täristen Isabel riisui valjaansa ja ohjasi Pierren sisäänsä. Hetki kesti vain muutaman minuutin ja molemmat huomasivat olevansa hiestä märkiä, hämmästykseen Pierre huomasi kellonsa pysähtyneen.

He viettivät vielä yhdessä monia kiipeleilyn ja muunkin toiminnan täytteisiä päiviä. He iloitsivat luontoäidin helmassa ja luontoäiti iloitsi heidän kanssaan. Iltaisin he nauttivat mainiosta pohjois-espanjalaisesta ruuasta sekä ensiluokkaisesta punaviinistä. Heidän poistuessa omille tahoilleen jäi molemmille Pyreneiden kiipeilystä muutakin mieleen kuin kauniit stalaktiitit.

Hyvää Joulun odotusta!