Pauli pahoitti mielensä, mutta lähdimme silti ajamaan Kustavia kohti Tampereelta. Auran ABC:n Hesburger ei ollut auki, joten emme saaneet 1e juusto-vekejä 2nd breakfastiksi, joten jouduimme tyytymään valmisburgereihin. Autossa oli kuskina Milan, kartturina Noora, apukartturina Roni, ja lisäksi vielä Oskari. Karol oli syypää koko reissun ideaan, mutta puuttui epäselvistä syistä ensimmäisenä päivänä. (dippa tuli kuulemma valmiiksi).

Ensimmäisenä päivänä suuntana oli Hopiavuori, koska se näytti kuvissa hienolta. Auto oli parkissa klo 12 aikaan, ja olimme paikalla ensimmäisenä köysistönä. Aluksi katselimme hetken ympärillemme, kunnes löysimme sopivalta vaikuttavia reittejä. Ensimmäiseksi reitiksi valikoitui Ensimmäinen pioneeri (5+). Milan lähti täynnä energiaa liidaamaan, ja alun jälkeen tuli huomattua, että olisi pitänyt viettää enemmänkin aikaa tampin kräkkisimulaattorin parissa. Lopun leveämpi osio tuntui aika haastavalta, ja teippihanskat vaativat vielä parantelua. Ylös asti päästiin kuitenkin puhtaasti.

Yläankkurin rakentamisen jälkeen Noora lähti seuraamaan samaa reittiä, ja ylös asti päästiin, leveämmässä kohdassa ranskalaisittain. (5+ A0)

Roni ja Oskari virittelivät samalla ylärin viereiselle Lastenhuoneen avaimet (5) -reitille. Molemmat pääsivät puhtaasti toppiin, mutta Oskari halusi haastaa itseään enemmän, ja ei siten suostunut noteeraamaan oikeanpuoleista kräkkiä. Ronilla sendi meni sujuvammin, mutta testausmielessä asetettu “bomber” offset -kamu lähti irti toisellä nykäisyllä. Luonnollisesti pacementtiä kehuttiin ennen tätä vuolaasti. Milan ja Noora liitelivät saman reitin vielä yläriin. Kummallakaan ei ollut mitään ongelmaa, ja jammit löytyi helposti.

Tämän jälkeen oli Hopiavuori jo ihan nähty, ja päätettiin lähteä etsimään uusia haasteita. (Löydettiin enemmän sopivaa “suitable for beginners” kiivettävää). Seuraavaksi paikaksi valikoituii kai Ravastaali (menihän se nimi nyt oikein…). Sieltä kaikki paikalla olevat liidasi ilman putoamisia vielä reitin “Ansa” (4+). Samalla oli hyvä harjoitella placementtejä, kun porukalla oli ennen reissua trädiliidejä yhteensä noin 5. (Kaikki kai Milanilla)

Neljän aikoihin Karolilta oli tullut kryptinen tilannepäivitys:
“en kerkeä ihan viideksi, pistäkää viestiä jos meette laavulle, niin tuun vaan juomaan kaljaa sinne”.
Kahdeksan aikaan iltanuotiolla porukka alkoi jo hieman ihmetellä oliko Karol ymmärtänyt reissun tarkoituksen oikein, tai oliko Wappu eskaloitunut jo liian aikaisin.

Laavulla muu porukka oli saanut jo teltat pystyyn ja päivälliset tehtyä ja syötyä. Enää oli nautittavana auringonlasku, ja sendiskumpat. Karol saapui lopulta vähän ennen iltakymmentä, eli hieman alkuperäisen klo 16 arvion jälkeen. Muut painuivat hieman yhdentoista jälkeen nukkumaan, ja Karol aloitti upouuden teltan kokoamisen pilkkopimeässä. Kasausohjeet löytyivät aamulla.

Viileän yön jälkeen kokoonnuimme syömään aamupalaa nuotion äärelle. Ihailimme joutsenia ja Ruotsin kaunista rannikkoa. Aamupalan jälkeen purimme teltat, ja pakkasimme kamat takaisin autoihin. Suuntasimme takaisin Ravastaalille (nyt meni nimi varmasti oikein). Cragilla oli aamupäivän ajan lämmin aamuaurinko, joten ainakaan hetkeen ei tarvinnut palella.

Milan, Oskari ja Noora aloittivat paikan nimikkoreitillä (Ravastaali, 5). Juuri reitillä toimivia käsijammeja oli tampilla harjoiteltu koko aiempi vuosi. Kaikki kolme liidasivat reitin puhtaasti. Karol aloitti trädiuransa onsightillä muiden eilen kiipeämältä Ansalta (4+). Onnittelut tästä. Karol totesi myös että kamut ovat turhia, ja kolme riittää hyvin. Karol tuli kuolematta alas ja liidasi myös muiden kiipeämän Ravastaalin.

Roni realisoi viimeyön unelmoinnit ja sai valjaat päälle. Samalla alkoi betan tutkiminen reitille Marginaali (6b+). Oskari viritti samalle reitille yläköyden ja yhden yrityksen jälkeen kiipesikin reitin ylärissä puhtaasti. Roni pääsi testaamaan liidiputoamisia marginaalisiin placementteihin. Lopulta vain yksi testatuista tavaroista irtosi pudotuksessa. Kahden liidiputoamisen jälkeen Roni pääsi reitin loppuun liidinä puhtaasti. Hänen mielestään reitti oli vaan 6b+, mutta vaati vain rohkeuden nostamista tasolta 4 tasolle 6b.

Samaan aikaan Milan, Karol ja Noora liidasivat vielä huikean reitin “Ystävä toisi turvaa (4+)”. Reitillä toisten nyrkeille liian leveä kräkki oli toisille ihan sopivan levyistä. Reitillä lehmänkellot tulivat ensimmäistä ja viimeistä kertaa tarpeeseen, kun tarvittiin useampia isompia varmisteita (koosta 3 ylöspäin).

30 sekuntia viimeisen reitin kiipeämisestä keisari Sandels köhäisi Oskarin kädessä ja siirryimme turkuun viettämään vappua ja syömään Pizzaa. Kustavin reissu oli koko porukalle ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen.