Sunnuntai 29.12

Matka ensimmäisillä alkaa klo. 5.00 soivaan herätykseen, nopeat aamupalat naamaan, kämppä siistiksi ja lähtö bussipysäkille painavien, muttei kuitenkaan liian painavien matkalaukkujen kanssa. Rautatieasemalla junan kyytiin Tampereelta nousee Noora, Milan ja Oskari klo 7.04 lähtevään junaan kohti Helsingin lentokenttää. Hätävara-aikaa on jätetty reilusti, koska jos VR jotenkin töppäisi, kerettäisiin silti lentokentälle seuraavallakin junalla. Matka menee kuitenkin hyvin, oma private koppi varattiin neljälle junasta, ja Riihimäellä iloiseen joukkoon liittyy myös Roni. Lentokentälle saavutaan klo 9.03, josta alkaa pitkä odotus, koska lento lähtee vasta 14.05 (boarding alkaisi 13.35 lipun mukaan), mutta pitihän sitä noin kaiken varalta jättää ylimääräistä luppoaikaa väliin, että jos maailma räjähtää niin matkaan silti päästään ja keretään. Myös junalipuissa tottakai hintaseuranta oli kohdillaan ja otettiin ne halvimmat.

Lentokentällä aika kuluu verkkaisesti meidän odottaessa kahta lisämatkustajaa. Aika kuluu niin penkeillä jauhaen paskaa, siirtäen laukuista tavaraa toisiin, jotta maksimoitaisiin muutamat ruumalaukut, ladatessa Netflixistä offlineen sarjoja ja Burger Kingiltä haettiin myös muutamat lisäsafkat tuohon väliin. Kuitenkin myös Aku ja Karol liittyvät seuraan hyvissä ajoin ennen lentoa ja turvatarkastuksen jälkeen keretään nauttia vielä Suomen päässä matkan ensimmäiset, ja luultavasti myös kalleimmat, bisset. Lento on loppujen lopuksi jopa hieman myöhässä, mutta lennolle päästyämme odotus Espanjan auringoista alkaa olla käsinkosketeltavaa.

Lento meni hyvin. Muutamien turbulenssien ansioista aikaa jopa saatiin kiinni ja laskeuduttiin Espanjan Alicanten lentoasemalle ajallaan. Laukutkaan eivät hukkuneet, joten lisäköysiä, uusia valjaita ynnä muuta tarpeistoa ei tarvi ainakaan heti alkuun ostaa Espanjasta! Matkan viimeinen jäsen Iotre hyppäsii mukaan lentokentältä myös, hän oli lentänyt toisesta suunnasta tänne etelään, ja koko poppoo oli koossa. Vuokra-autot löytyivät ja saatiin helposti mukaan, joten matka majoitusta kohden voi alkaa. Matkaajat jaettiin kahteen autoon, toiseen kuskina Aku lähti Karol, Milan ja Noora ja toiseen kuskina Roni lähti Oskari ja Iotre. Matka Akun kyydissä meni leppoisasti ihaillen vuoristoisia mainoksia ja vain vähän harmitellen korkeaa tietullimaksua. Kerrottakoon että tässä välissä kello oli noin kuusi illalla ja pimeä alkoi tulla, mikä pitäisi ottaa huomioon seuraavien viikkojen kiipeilyretkillä.

Toisen osaston matka ei sujunut aivan yhtä jouhevasti tietullin yllättäessä pojat. Tietullin puomi ja automaatin ruudulla loistava summa 4,05 euroa erotti matkaajat moottoritien poistumisrampista. Kun tajuttiin, että ongelma ei ratkeaisi vinguttamalla luottokorttia, alettiin kaivelemaan taskuista löytyviä kolikoita. Pienen etsinnän jälkeen yhteiseksi varallisuudeksi saatiin kokonaiset 3,40 euroa, noin 8 dollaria ja muutama keksi. Pienen ihmettelyn ja pohdinnan jälkeen paikalle saapui avulias, hieman turhautunut ja puutteellisella englannin taidolla varustettu työntekijä. Kieliongelmista huolimatta sanoma oli selvä – no money no exit. Muutaman puhelun ja pitkän diskursion jälkeen matkaa päästiin kuitenkin jatkamaan ja tullimaksu saatiin mukaan laskun muodossa.

Akun auto, Ronin auton selvitellessä tietulli ongelmaansa, meni ottamaan vastaan majoituksen, joka oli UPEA! Kiva paikallinen olikohan tanskalainen mies kertoi kaiken tarvittavan lämmityksestä, autotallin sähköovesta, grillistä, makuuhuoneista ja meille oli tuotu lukaaliin tervetuliaislahjaksi mandariineja miehen omasta puutarhasta ja pari pulloa paikallista likööriä. Ulkona oli pimeä, mutta aamulla kuulemma voisimme nähdä upeat näkymät isoista ikkunoista, jotka osoittivat kylälle päin.

Kello oli 19.30, kun lähdimme Akun autolaiset etsimään ruokakauppaa, jotta saisimme iltapalaa. Olimme ensimmäiset matkaajat syöneet viimeksi joskus 10 jälkeen Burger Kingissä ja nälkä alkoi olla kova. Kuitenkin ruokakaupat menivät kiinni kahdeksalta joten kiirettä oli hieman. Löysimme kuitenkin läheisestä kaupungista pienen huoltoasemaa hieman isomman paikan, mistä saimme salamia, possua, tomaattimurskaa, spagettia, joistä loihdimme spagettibolognese annoksen.

Pitkän päivän, ja syömisen, jälkeen rentouduimme juomalla parit lasit punaviiniä ja pelaamalla hauskaa lautapeliä Avalon, mistä voisin ounastella jo ensimmäisen illan jälkeen, että siitä tulee tämän reissun iltojen viihdettä.

Maanantai 30.12.

Aku teki aamujoogan euforisissa maisemissa, jotka avautuivat majoituksemme olohuoneen ikkunoista. Aamupalaa pääsimme hakemaan vasta 9:00, kun läheisin Lidl aukesi. Samalla reissulla oli tarkoitus hakea muun muassa lisää mankkaa vähäisten varastojen täytteiksi, mutta paikallisen kiipeilyvarustekaupan pitäjä oli joululomalla, ja kauppa on vielä tämän viikon kiinni.

Runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme erittäin pelottavia, mutta sitäkin nautinnollisempia ajettavia, vuoristopolkuja pitkin kiipeilymekka Sellaan noin tunnin ajomatkan päähän.

Parkkipaikalle päästyämme aloitimme cragin lähestymisen, johon piti topon mukaan mennä 7 minuuttia. Tämä venyi lopulta tunniksi, sillä parkkeerasimme automme kauemmalle parkkipaikalle, ja kävelimme kohdesektorista reilusti ohi.

Valitsimme sektoriksi sector finalen, sillä se oli pääseinämän viimeinen sektori, jonka vuoksi siellä oli rauhallisempaa kuin alkupään täpötäysillä sektoreilla. Milan ja Noora aloittivat kiipeilyn La verguenza I ja II reiteltä (3 ja 3+, hyvää liidiin totuttelua reissulle) Aku, Karol ja Oskari aloittivat Con mallas y a lo loco (5+) reitiltä. Iotre ja Roni yrittivät Aqui tampoco (6c/b, ei sendejä tänään) reittiä liidinä. Ronilla oli vaikeuksia loppuboulderin kanssa, joka oli vähän liian korkealla ja ankkuria ei meinannut löytyä (Roni: “kuparikierukka löytyi 20v vanhan narun kanssa”) ja sähellystä viimeisillä metreillä oli paljon (mm. vesipullo unohtui huipulle).

Milan ja Noora siirtyi perus kävelyreittien jälkeen Akun seuraan 5+ reitille, jonka Karol ja Oskari olivat jo sendanneet. Reitillä oli bomber nyrkkijammi, jos oli oikeen kokoiset kädet.

Oskari siirtyi lämpän jälkeen Wagageegee (6a+). Oskari ei halua muistella reittiä, sendiä ei tullut, mutta taistelun jälkeen loppuun asti päästiin. Myöhemmin Karol kruisaili fläshin samalla reitillä. Iotrelle ei espanjan pulttivälit kelvanneet, ja täten hän skippasi kahdelta reitiltä yhden.

Aku ja Iotre lähettivät aqui no nos dejan aparcar (6a+, onsight ja flash). Noora fläshäsi saman topropeen, ja ylärin jälkeen Milanille tuli redpoint.

Sella oli kaunis, siellä oli paljon reittejä ja mennään varmasti uudelleen. Espanjan kiipeilyn ensivaikutelmia: järkevät pulttivälit, greidit samankaltaisia kuin Suomessa, kalkkikivi on välillä lasista graniittiin verrattuna ja maisemat ovat mahtavat. Nähtiin myös yksi vapaana liikkuva cragdog.

Lopulta suunnattiin kaupan kautta mökkiin syömään.

Tiistai 31.12

Toinen päivä Sellassa. Tällä kertaa jäätiin ensimmäisille sektoreille, kun tilaa oli ja Sector Final oli jo katsastettu edellisenä päivänä. Alku lämmittelyreittien jälkeen Roni ja Oskari siirtyivät släbähtävälle släbäri släbille (6a+, Ronilta fläsh, Oskarilta toppiin), Aku ja Karol aloitti superpitkän projektin (38m) niin pituudeltaan kuin kestoltaan (6b) ja Milan ja Iotre suuntasi multipitsille.

Noora tappeli yhden 5+ liidin loppuun asti kuumoteltuaan kerran köydessä.

Multipitchin etsintään meni aamupäivän verran, kun alkuun toposta löydetystä 2 pitchin reitistä ei löytynyt pultteja ensimmäisen ankkurin jälkeen. Lopulta löydettiin kuitenkin topon mukaan yksi Sellan parhaista reiteistä (3 pitchiä: 5+,5,5+). Iotre liidasi ja Milan seurasi. Ensimmäinen pitch meni hyvin ilman ongelmia, mutta toisella alkoi Milanin kuumotukset, ja ei lähdetty kiipeämään kolmatta, kun ei pää kestänyt ja viimeiseltä pitchiltä löytyi vain 3 pulttia. Iotrea ei lisäkorkeus olisi haitannut.

Aku, Karol ja Roni kiipesivät kaikki reissun ensimmäisen 6b:n. Reitti on 38m single pitch, jolla ensimmäinen pultti 11m korkeudella. Kruksi oli henkinen, eikä vähiten siksi. että käytettiin alppijatkoa kruksin alla, jotta vähennettiin ropedragia ja kasvatettiin seurauksena mahdollisten pannujen suuruutta. Ronille tuli onsight, Karolille flash, ja Akulle toisella yrityksellä Redpoint.

Viimeinen sendausreitti oli Oskarin ja Ronin aloittama ja liidaama oikein mukava tasainen 6a+. Roni sendasi onsightin, Oskari sai suuren tappelun jälkeen toppauksen, muttei sendiä, Iotre, Noora ja Milan veti yläri sendit reitille. Mahdollinen paluu Nooralta ja Milanilta myöhempinä päivinä projektoimaan liidinä.

Ilta kului rattoisasti pelaten lautapelejä, syöden nälkään hyvää grilliruokaa ja juhlistaen omassa majoituksessa väsyneenä päivän kiipeilystä uutta vuotta rauhallisesti ja katseltiin isoista ikkunoista kaupungeissa näkyviä ilotulitteita (ei ollut niin hyviä kuin Suomessa).

Keskiviikko 1.1.2020

Uusi vuosikymmen aloitetaan “lepopäivällä”. Suunnattiinn pitkään nukkumisen jälkeen puolilta päivin läheiselle Echo Valley kräkille, minne ajoi reilun vartin autolla. Ajettiin pientä serpenttitietä vuoritien päälle ja katsottiin hienoja maisemia sekä selailtiin topoa hetki, jotta löydettäisiin haluttu sektori. Huomattiin, että olimme ajaneet ohi ja että sektori olikin tien vieressä kohoava suora kallio. Lähestyminen siis oli erinomainen, kun riitti että ylitettiin tie tienvarsiparkistamme.

Lepopäivän teemana olimme sopineen vaikeimpien greidien olevan tältä päivää 5+. Alku oli lupaava, vieressä brittien projektoidessa 7a+ menimme viereiselle reitille Wham (5+, topo kirjan nimet ovat väärin, paikalliset maalanneet oikeat nimet reittien alle, mutta majoitukseen tullessa olimme unohtaneet ne). Oskari sendasi reitin, mutta tajusimme sen menevän brittien projektin kanssa päällekäin joten siirryimme viereiseen George Michael (5+ myös). Akun, Milanin ja Nooran liidaillessa tätä (Karol, Iotre ja Oskari myös kiipesivät tämän myöhemmin), Iotre ja Roni huomasivat viereisen seinän, joka oli täynnä reittejä mitä ei topokirjasta löytynyt. He sendasivat täältä muutamat päivän teeman mukaiset oletettavat 5+, Karol myös veti tältä tuntemattomalta seinältä yhden sendin.

Milanin ja Nooran jäädessä yläröimään tuntemattoman seinän reittejä, Roni, Karol ja Iotre päätyivät Mega Death (“5++” päivän teeman mukaisesti (topo kirja väitti 6b)) reitille, minkä kaikki sendasi. Ronin onsight, ja Iotren ja Aku fläsh.

Päivän kräkillä viettämisen jälkeen, palailtiin loppu lepopäiväksi syömään Akun kokkaamaa Tikka Masalaa.

Torstai 2.1.2020

Herättiin ajoissa, ja päästiin lähtemään cragille päin vähän aamuyhdeksän jälkeen. Cragiksi oli valittu Gandia, johon oli noin tunnin ajomatka. Tietullien puomit olivat ylhäällä, joten tietullimaksuilta vältyttiin.

Cragille päästyämme aloitimme “lämppäreillä” (6a tamborinaes ja 6b peperstroika). Lopulta ensimmäisen sendasivat Roni, Milan(liidi), Noora ja Iotre (toprope). Jälkimmäisen kiipesi Karol redpointina.

Tämän jälkeen siirryttiin amarrada a pillo (6b) ja Ultima Albertencia (6c) reiteille. Ensimmäisellä sendeinä tuli Akulle ja Milanille fläsh, ja Oskarille redpoint pienen mokailun jälkeen. 6C projektilla Aku imi, kokeili (betaa), ja sendasi. Reitti oli topon mukaan “little bit hard for the grade”, mutta se oli hieno, liikkeet oli monipuolisia, ja reitti oli myös tekninen. Reitille tuli sitä yrittäneiltä vahva suositus.

Sää oli aamupäivän jälkeen erittäin lämmin, ja suurin osa porukasta vietti iltapäivän keräten aurinkoenergiaa tuleville sendeille.

Tänään tehtiin myös havainnointia paikallisesta liikenteestä. Espanjassa on kovia kaksikaistaisia liikenneympyröitä. Arbitraarisia nopeusrajoituksia, illoogisia liikennevaloja, jotka vilkkuvat keltaisesta punaiseen tai vihreään.

Illalla syödään kala ja kypsää perunaa.

Perjantai 3.1.2020

Kohde cragi oli tänään Sierra de Toix. Lähestyminen crageille oli hieman haastavaa huomattuamme, että lähin parkkipaikka oli suljettu. Niimpä kävelimme kauheaa ylämäkeä ihan liian kauan, mutta maisemat olivat jokaisen hikipisaran arvoinen, kun lopulta pääsimme ylös.

Roni ja iotre lähtivät multipitseilemään. Ekalla pitsillä juuri vauhtiin pääsyn jälkeen, brittiläiset vähän hidastivat menoa. Ankkurin kanssa myös toisen pitsin jälkeen tuli haasteita, kun ankkureista oli varattu 2/2 ja Roni joutui tekemään traverseseikkailun just around the corneriin josta löytyi onneksi uusi ankkuri.

Sessio oli jo pitkittynyt liikaa, joten ennen alas laskeutumista Roni ja iotre tekivät tennarit jalassa bouldersessiot vuoren huipulla.

Loput porukasta suuntasivat Amphitheatre ja Tropical Dreams sektoreille jossa nautittiin auringosta ja vinosta maanpinnasta. Jotain helppoa myös kiivettiin (Short and sweet 5+, Tropical dreams 6a). Nooralle tuli Tropical dreamsista skumppaoikeudet redpoint liidauksen jälkeen. Ronin ja iotren palattua muiden joukkoon, Roni kävi toppaamassa myös jonkin variaation 6c+ reitistä ja iotre onsightasi Dear Renate (6a). 

Illalla syötiin valkosipulia, mereneläviä ja kanaa. Kaksi viimeistä friteerattuna, uunissa valmistettuna.

Lauantai 4.1.2020

Iotren viimeinen päivä ja suuntana katsottiin lyhyehköllä lähestymisellä luvattu Forada Alicantessa, koska kiipeilyn jälkeen iotren kentälle pudottaminen olisi helppoa.

Ronin auton rengaspaineet hälyttivät, joten menomatkalla käytiin tarkastamassa paineet. Aikamoiset offroad renkaan joo, kun eturenkaan paineet 5 bar ja tyhjää varoittanut takarengas 1,6 bar. Paineet tasattiin siihen reiluun kahteen barin ja matkaa voitiin jatkaa.

Noh, vaikka kävelylähestyminen oli luvattu 10 minsaa autolla parkkipaikalle ajaminen olikin vähän mielenkiintoinen case. Loppumatkasta jännittävää pientä kulunutta hiekkatietä. Vahvana suosituksena tulevaisuuteen jos meinaatte jatkaa kirkkoparkilta eteenpäin: kokenut kuski tai neliveto auto suurella maavaralla. Yhdeksän vuotta vanhan topon mukaan tien loppuosa oli huonossa kunnossa ja totesimme että niin on vieläkin eikä varmasti ainakaan yhtään parantunut topon lupauksesta.

 

Kuitenkin crag oli näkemisen arvoinen. North facen (welcome to the dark side, ei aurinkoa yhtään) jylhä korkea seinämä kohosi taivaalle ja south facen (aurinkoa paljon niin kauan kuin sitä paistoi) sektorit olivat helppoa lämppää täynnä mukavalla pulttivälillä kuten luvattiin.  Milan ja Noora sendasivat pari 5+, Roni yhden 5+, myöhemmin iotre tuli vielä sendaamaan 6a ja 5+ tältä auringon luvatulta puolelta, vaikka pilvet taivaalle olivatkin jo ilmestyneet.

North facella Karol ja iotre “lämmittelivät” luulemallaan 5+ (oikea greidi 6a+ ja oli aikamoinen vääntö lopussa), Oskari erin 6a+ ja Aku 5+.  Näiden jälkeen projektiporukka siirtyi top50 reitille spidermanille (7a).

Akun betan haun ja jatkojen kiinnittämisen jälkeen Roni ja Oskari yrittivät sendiä sitä löytämättä, mutta toppasivat hienon reitin kuitenkin. Aku lähti yrittämään toisella kertaa redpointia, mutta tältä päivältä se jäi saamatta. Milan ja Karol vielä yrittivät reittiä (Karol toppasi, ei sendiä), mutta spiderman vei kaikista tällä kertaa voiton. Reitti kuitenkin oli erittäin hieno ja kokeilemisen arvoinen kaikkien mielestä. Muiden kiipeillessä Noora keskittyi heittelemään crägidogille keppiä ja kuvaamiseen.

Roni lähti testailemaan 6c+ Gáli Matiasta (first ascent Tekila ja siksi yritys annettiin). Toppiin päästiin, mutta fläsh jäi saamatta. Iotre veti fläshin samalta sektorilta vielä 5 (tai 5+) reitin. 

Kuuden hienon kalliopäivän jälkeen tuli arkirytmiimme suuri muutos. Lautapelimestari, multi-pinch hirmu ja yleinen tietäjä iotre jätti seurueemme ja palasi Suomeen. Matka lentokentälle oli kuten kaikki muukin aika iotren kanssa, rockia täynnä. Siis rock-FM. <3 iotrelle

 

ja illalla syötiin tortilloja.

Sunnuntai 5.1.2020

Lepopäivä aloitettiin akun vetämällä aamujoogalla.

Tämän jälkeen osa porukasta kävi kaupassa, ja loppupäivä levättiin muun muassa lukemisen parissa.

 

Maanantai 6.1.2020

Lepopäivän jälkeen kaikki olivat ajoissa hereillä, ja liikkeelle päästiin jo yhdeksän aikaan. Kohteena oli viime torstain tapaan Gandia, ja ajomatka sujui ilman sen suurempia ongelmia. Tällä kertaa tavoitteet olivat korkeammalla, kun projektireitit olivat jo etukäteen tiedossa. Aamulla lähtiessä skumppa oli jo laitettu etukäteen jääkaappiin.

Aku ja Roni kiipesivät jonkun 5+ lämppärin, roni myös downclimbasi tuon reitin. Tämän jälkeen he siirtyivät päivälle päätetylle projektille L’os (7a) Oskari liittyi myös alun jälkeen mukaan. Reitti oli hieno, mutta fyysinen. Se vaati myös erittäin monta kneebaria ja dropkneetä. Sendi jäi odottamaan toista päivää, mutta Aku ja Oskari pääsivät ankkurille asti liidinä.

Milan liidasi alkuun redpointin pepestroikalla (6b), Noora sai samalta reitiltä myös ylärissä topin “pienen” tappelun jälkeen.

Tänään palattiin myös torstain projektin Ultima Albertencia (6c -> 6c+ uuden topon mukaan, uskotaan jälkimmäistä, joka ostettiin 2pv sitten) pariin. Redpointin saivat päivän aluksi Oskari ja lopuksi vielä Karol ja Milan. Aku oli hionut betan täydelliseksi jo torstaina, ja sen huomasi.

Illalla syötiin chili con carnea valkosipulikastikkeella ja juotiin sendiskumpat (pl. Roni, se sendaa sit huomenna Sellan släbihipsutteluilla).