Aika: 29.9.-21.10.2012

Paikka: Yosemite valley, California

Osallistui: Trädääjät Tero & Vellu + muut hienot ihmiset Camp4 leirintäalueella

Turpaan tuli, mutta hauskaa oli. Eli utopistisimmat tavoitteet, kuten Nose päivässä oli vielä (valo?)vuosien päässä ja useammankin päivän yrkkä jätettiin kesken tokana päivänä heti, kun pitchit ois muuttunu paremmiksi. Muutenkin varmaan puolet reiteistä jäi kesken, mutta mahtui mukaan silti hienoja nousujakin! Mieleenpainuvimpana varmasti The Prow ihan reissun lopussa – yksi yö kolmestaan kahden hengen portaledgellä ja seuraava huipulla. Sitten reissun vaarallisin pätkä eli irtosorapolkua alas laaksoon nauttimaan vielä viimeiset IPA-oluet samalla kun pakkailtiin paluumatkalle San Franciscoon (komeesti ehdittiin takas leiriin 30 min ennen kuin camp4 rangerit olis laittanu meidän leirivarusteet yleiseen jakoon – ainakin mukamas). Frisco on kyllä todella hieno kaupunki.

 

Washington columnin south face yritettiin tykittää päivässä, mutta ei oltais ehditty ainakaan alas valoisassa. Silti meidät ohitti vain yksi köysistö. Liidaajana varmaan joku paikallinen superstara tai norjalainen ihmemies, mutta leppoisaa juttuseuraa ständillä (joo kyllä se varmistui sitten Honoldiksi, ilmeisesti kiipesivät Sean Learyn kanssa kyseisen reitin muutaman päivän päästä alle tuntiin. Tuolla kertaa olivat vain vähän huvittelemassa, ja siis köyden kanssa. Varmistuslaitekin heillä oli osan aikaa käytössä ja yhtä pientä kömmähdystä lukuun ottamatta se pysyi myös varmistajan hallussa).

Camp4:ssä viereisessä leirissä majaili myös Hazel Finley, joka seurueineen poltteli nuotiota välillä myöhäänkin, muta eipä sekään unia häirinnyt – ei tarvittu edes korvanappeja tai kuulokkeita (hukkasin ne heti vaihtokentällä Chicagossa, eikä ollut edes eka kerta kun näin kävi). Ilmeisesti kun arki on riittävän mukavaa, niin ei tarvita minkäänlaista pakokeinoa todellisuudesta. Voi vaan nukahtaa riippumattoon tähtitaivaan alla. Heräillessä voi katsella peuraperheen puuhastelua ja toivoa ettei pesukarhu, oravat tai linnut ole taas havainnut syötävää (kuten suklaapatukka tai minigrip pussiin suljettu magnesium tabletti) repussa. Karhuja ei näkynyt, vaikka niiden takia autoonkin kiellettiin jättämästä mitään ruualta tuoksuvaa, kuten hammastahnaa. Virus-hiiriäkin bongattiin ainoastaan reittien topeissa.

 

Täytyy sanoa ettei maailman ensimmäisessä kansallispuistossa todellakaan opi eläimiä rakastamaan ja pitoneilla raiskatut halkeamat on aika kaukana luonnon koskemattomuudesta tai nautinnollisesta kiipeilystä, mutta kun niihin tottuu, niin onhan Yosemite aivan huikea paikka ja eka viikko Suomeen paluun jälkeen meni vain ajatellessa, että pääsispä jo takaisin.

Ruokatarpeet, kuten alkoholijuomat ja Cliff-barit  haettiin Wallmartista ja olivat kyllä varsin halpoja verrattuna Suomeen. Bagelit on aivan huippu aamupalaa ja kurpitsa sopii mauksi niihin ja kaikkeen muuhunkin, esim. starbucks kahviin ja blue moon bisseen. Muinainen mittajärjestelmä todellakin on vitun järjetön ja ärsyttävä. Huipulla ei tuule, mutta iltapäivisin seinällä senkin edestä – ihan perkeleesti. Tupakoimaton motellihuone haisee tupakalta ja japanilainen riisikuppi on surkea valinta menopeliksi, mutta ajaa asiansa. Yosseen pääsee ja siellä pärjää busseillakin (eikä tarvii lähteä hakemaan bensaa kymmenien mailien päästä Fresnosta, jossa voi tosin piipahtaa samalla R.E.I:ssä, joka ei kuitenkaan pärjää valikoimassa edes Camulle saati sitten Prismalle.).

Kaikin puolin hyvä harjoittelu- ja tutustumismatka ensi kertaa varten. Mutta en silti sorru suomalaisurheilijoiden sanoihin, että parhaamme tehtiin. Vitut, luuseroitiin ja luovutettiin ties mitä ja vähän kämmäiltiin aikataulunkin optimoinnissa. Isojen seinien kiipeeminen vaatii kokemusta ja nopeat nousut kovaa vapaakiipeily skilliä ja rohkeutta. Kyllä aloittelijankin kannattaa silti käydä Yosemiten laaksoon tutustumassa, jos siellä päin liikkuu. Sen jälkeen on ainakin selvää, että mitä tavoitella tulevaisuudessa.

 

 

Loppuun vielä vinkkejä viisaammilta:

Britti herrasmies – “Anyone can climb the Nose, it’s just bloody hard work” (ok, silti moni beilaa)

Ruotsalainen lentoperämies (Alex) – “Logistics, logistics, logistics” (jep, tätä on perinteinen big wall kiipeily. Onneksi ruotsalaisella ystävällämme riitti varusteita ja ratkaisu jokaiseen “ongelmaan”.)

Paikallinen superstara (Myöskin Alex) – “This is the right time of the year” (todellakin, yossen kiipeilykausi on yllättävän lyhyt, koska isoilla seinillä kiipeemistä auringossa ei voi välttää ja yli 30 asteen pahteessa nestehukka yllättää äkkiä”

Kiipeilyleffoista tuttu taustaääni (Nick, meidän camp-siteltä) – “I’m sure you guys can do it” (Kolmessa viikossa ei oikein ehdi tottumaan tähän amerikkalaiseen small-talkiin. Sama ilmaisu Suomeksi: “Hyvällä tuurilla voitte onnistuu”)

Suomalainen nyrkkisankari (Olli) – “Riippumatossa sulla on vittumaiset oltavat, jos vettä alkaa kunnolla satamaan” (Varmasti näin ja ensi kerralla ostankin teltan REI:stä, mutta tällä kertaa kävi tuuri ja bivy pussi riitti suojaksi riippumatossa. Suomalaisilta Yosse-konkareilta saatiin myös arvokasta reittibetaa, kiitos. Mutta ei niiden kauppaama sirkustelttakaan ilmeisesti olisi pitänyt vettä ilman pressua)

 

Siinä kaikki epäoleellinen varmaan tulikin. Kyselkää jos haluutte tietää jotain järkevääkin. Ja ilmoitelkaa ootteko mukana 2014. (Ens vuonna en välttämättä kerkee, kun tarvii saada dippatyö pakettiin. Halvat lennot kannattaa varata hyvissä ajoin ja harjoittelu aloittaa heti.)

 

-Tero

P.S. Katotaan, jos jaksan jossain vaiheessa laittaa lisää kuvia, mutta pidän tätäkin jo aika saavutuksena – eka postaus meikäläiseltä! Enää puuttuu muutama vielä vanhempi reissukertomus :P

Tai niin voinhan mää varmaan heittää tähän linkkejä kuvagallerioihin:

Kasa kehnoja vanhalla iPhonella otettuja kuvia: https://www.dropbox.com/sh/pnefj2buq8eeztf/RvxJHVXcSK?m

By Vellu: https://plus.google.com/photos/114085806615564672726/albums/5807001856248693921?banner=pwa

(Ja vielä viimeiseksi ehkä paras galleria) By our swedish friend: (hope you don’t mind Alex :) https://www.dropbox.com/sh/yqrz7d1mztdh9wc/BXAjQGzWSJ