Vaasa. Vaasa Vaasa Vaasa. Tuo Suomen Fontsuksikin mainostettu boulderoijan paratiisi. Paikka, jonka 27crags-entry näyttää haulikolla ammutulta ja jossa joku tuntuu harva se päivä kiipeävän jotain Tosi Hienoa. Vihdoinkin, useamman vuoden kariutuneiden suunnitelmien jälkeen saimme järjestettyä sinne boulderexcursion. Matkaan lähdettiin lauantaina 3.7. kerrankin “ihmisten aikoihin”, eli vasta puolenpäivän aikaan Tommin lainaprimeralla, johon sullottiin pari Dropzonea ja kerhon Mondo sekä neljä innokasta boulderoijaa: allekirjoittanut, Tommi, Jaakko ja Kalle H. Tarkoituksena oli napata Ville E. matkaan kotikotoaan jostain Vaasan läheltä oppaaksi ja reittien esittelijäksi.

Ensimmäinen päivä aloitettiin Hautuumaalla, jossa lämmittelyt aloitettiin julmalla vihertävällä vitosen släbireitillä hyttysparven löydettyä sankarimme välittömästi. Paljonpuhutut skumppaoikeudet saatiin koko porukalle hyvinkin nopeasti, sillä paljon mainostettu (ja ehkä hieman ilmavasti greidattu) Überhänk, 7B antautui melkoisen helpolla koko poppoolle. Villehän oli kyseisen reitin jo paikallisena lähettänyt jo aiemmin, mutta kukaan muu sitä ei ollut aiemmin edes kokeillut. Kalle tosin oli opiskellut reittiin lukuisia eri betoja ulkoa erinäisiltä videoilta, ja niistä ilmeisesti oli melkoisesti hyötyä flashin ollessa todella lähellä sekä Kallella että Jaakolla. Ennen Überhänkkiä kiipesimme myös reitin Lard Bard (7A) sekä pari-kolme enemmän tai vähemmän legendaarista nousua väliltä 5C-6B Überhänkin lähikiviltä. Villekin sai kiivettyä jotain uutta lähettämällä Sauerkraut-reitin seisomalähdön (7A+) Tommin ja Kallen kanssa. Iiro ja Jaakko alkoivat jo tässä vaiheessa kärsiä kuumottavan kelin (ja liian excursiota edeltäneen kiipeilyn?) aiheuttamasta yllättävästä ihokadosta sormenpäissä.

[simage=63,max,n,center,]

Iiro Überhänkillä.

[simage=65,max,n,center,]

Kalle Überhänkillä.

Kallen Überhänk-lähetys.

Überhänkiltä siirryttiin reitille Korkeajännitys, 7A+, joka oli Villeä jäänyt vaivaamaan aiemmilla kerroilla. Lähetyksiä ei saatu, mutta lähellä käytiin. Sekä allekirjoittanut että Tommi kävivät harmillisen lähellä toppia, mutta reitti ei silti aivan antautunut. Ehdoton tikki seuraavalle kerralle. Samaisen kiven muista reiteistä lähetyksiä sai pari kappaletta (Tommi + Kalle) reitti Cheesy Gay (7A) ja kiipeämättä jäi klassikko Himmel (6C+).

[simage=68,max,n,center,]

Korkeajännitys: pullistelua kruxisekvenssillä.

Projektointia Korkeajännitykseltä.

Korkeajännitys-kiveltä lähdettiin katsastamaan Sirkus-reittiä, ja matkalla pysähdyttiin mm. reiteille Hartman (6A+:n hieno halkeama-laybacklinja, jolla Ville ja Tommi osoittivat osaavansa halkeamakiivetä ja allekirjoittanut osoitti että ei osaa) ja Dildo’s People (about yhden muuvin 6C+). Ilta hämärtyi jo sen verran, että kuvien ottaminen jäi harmillisesti vähemmälle. Sirkus tuntui melkoiselta reitiltä, ja vähintäänkin greidinsä (7C+) arvoiselta. Sen vieressä majaileva Dusseldorf (6C) sai nipun lähetyksiä vaihtelevin betoin. Total Brutal (7A) osoittautui myös liian brutaaliksi :).

Ilta lopeteltiin oikeutetusti legendaariseksi mainostetun reitin “Ilmadynamiitti” hyppylähdöllä (6C+), jonka kaikki jopa onnistuivat toppaamaan melkoisesti eriävistä ponnistusvoimista huolimatta.

Toinen päivä aloitettiin kivuliaissa merkeissä ainakin allekirjoittaineen osalta. Yö nukuttiin kyllä prameissa puitteissa Villen kotikotona, ja aamulla lähdettiin heti katsastamaan Villen “pientä” kotikiveä, nimeltään (ilmeisesti?) Matinkivi. Kyseessä on siis massiivinen, matalimmalta kohdaltaankin vähintään viisimetrinen, pienen omakotitalon kokoinen möhkäle noin viidensadan metrin päässä Villen kotiovelta. Reittejä kivellä on ties kuinka monta ja kiipeämättömiä vähintään seiskalla alkavia projektejakin riittää todella laadukkaiden kutosten lisäksi.

[simage=71,max,n,center,]

Tommi yhdellä Matinkiven hienoimmista reiteistä (~6B?).

Jaakolla vähän liiankin aktiivinen excursiota edeltävä kiipeilyviikko tuotti tulosta ja sunnuntaiaamun kiipeily näytti lähinnä tältä:

[simage=72,max,n,center,]

Jaakko lähettää.

Yrityksiä laitettiin myös Mondon tuoman rohkeuden voimin erääseen Villen projekteista: hienoa kahvailua tiukalle kruksille neljässä metrissä. Tommi kävi epätoivoisen lähellä toppia mutta jokin loppui kesken. Villellä edes Mondo ei riittänyt tuomaan tarpeeksi uskallusta toppiin hyppäämiseen. :)

Tommi käy lähellä ja Ville ei ihan uskalla..

Villen kotikiveltä matka jatkui takaisin Vaasaan, Lorién-kivelle, jonka nimikkoreitti (Lorién, 7A) oli myös jäänyt Villellä hampaankoloon erikoisen, olan yli kaaduttavan kruksimuuvinsa takia. Muuvi saatiin kuitenkin nopeasti dekryptattua, ja pian allekirjoittanut jo Tommin kanssa hapuilikin toppia, kuitenkin niin, että Tommilta toppi jäi tekemättä ja allekirjoittanut toppasi reitin vähän naapurireitin (Off Season, 7A myös) kautta :S. Uutta yritystä ensi kerralla. Hyttysten ja kuumankostean kelin lisäksi tekosyylistalle voi lisätä ainakin lauantaina totaalisesti puhkotut sormet (neljästä sormenpäästä verta näkyvissä!) ja auttamattoman huonon kipukynnyksen. Teippi auttaa sormenpäissä näköjään jonkun verran ja hienon reitin aiheuttamalla adrenaliinilla voi kipua kumota joksikin aikaa.

[simage=70,max,n,center,]

“Keskivartalomies” Tommi Loriénin keskivartalomuuvilla.

Lorién-kiven jälkeen koko seurue alkoi Villeä lukuunottamatta olla lähes valmis kotiinlähtöön, mutta pienessä mielenhäiriössä päätimme vielä lähteä katsastamaan Sundom-aluetta. Siellä kiipeilystä tullut enää yhtään mitään muutamaa Villen ja Kallen epätoivoista yritystä Kivimies-reitin seisomalähtöön (6B) lukuunottamatta. Ei auennut. Suurin osa alueen oleellisista reiteistä käytiin kuitenkin katsastamassa, mutta kiipeily ei enää jostain kumman syystä innostanut. Sataakin alkoi, joten kotiinlähtö sopi vallan mainiosti.

Nälkä jäi ja palattava on kyllä ehdottomasti. Vaasa ei pettänyt odotuksia. Alla vielä multimediapläjäyksenä kuvakollaashia reissusta.

Teksti: Iiro
Kuvat ja videot: Villen ja Jaakon kamerat
Videoiden editointi: Kalle