Vuoden ensimmäiset Pasila openit pidettiin lauantaina 9.1 Pasilan boulderkeskuksessa, jonne suunnattiin tällä kertaa tekiilan toimesta vain yhdellä autolla allekirjoittaneen ajaessa. Liikkeelle lähdettiin Hervannasta neljän hengen voimin puoli kahdeksan aamulla 25 asteen pakkasen siivittämänä. Keskustasta haettiin vielä yhden hengen vahvistus, jonka jälkeen volkkarin nokka suunnattiin kohti Helsinkiä. Pieniltä teknisiltä ongelmiltakaan ei matkalla vältytty, mutta näistä huolimatta saavuimme perille ajoissa ja innosta pomppien (ainakin allekirjoittanut)!
Sisäänkirjautumisen jälkeen toppahousut vaihdettiin hieman asiallisempiin kuteisiin ja porukka siirtyi tutkimaan seinille ilmestyneitä reittejä. Virallinen kisa alkoi kello 10, joten siihen asti sormet piti pitää kurissa ja tyytyä tutkimaan eri reittejä. Reittejä oli tällä kertaa loihdittu seinille 50 kappaletta ja vaikeustaso vaihteli helposta erittäin vaikeaan ( Fontsu-greidillä n. 4 – 8a). Reitit oli numeroitu 1-50 ja reitteihin oli merkitty teipeillä lähtö- ja toppi-ote sekä mahdolliset lisätiedot reitistä. Esimerkiksi annettakoon noin kahdeksan muuvin reitti katossa, jossa variaatiot olivat jaloilla ja vaikeampana ilman jalkoja.
Joillekin kisojen periaate saattaa olla hämärän peitossa, joten pieni selonteko pisteenlaskusta lienee paikallaan. Lyhyesti sanottuna pisteitä saa sitä enemmän mitä vähemmän kyseistä reittiä on pystytty toppaamaan. Esimerkiksi jos reitin kiipeää vain yksi henkilö, saa hän siitä 100 pistettä. Mutta jos kaikki pystyvät kiipeämään saman reitin saa siitä ainoastaan 1 pisteen. Tämä aiheuttaakin aina pientä taktikointia kisoissa, koska vaikeammista reiteistä saa useimmiten enemmän pisteitä, mutta niitä ei jaksa enää lopussa kiivetä.
Kisoissa otettiin kokeiluun myös uusi merkkaus-systeemi. Ennen asia hoidettiin paperilla, johon merkattiin reittien numerot, jotka oli pystynyt kiipeämään. Tällä kertaa muutaman kiivetyn reitin jälkeen käytiin ilmoittamassa topattuen reittien numerot läppärin omistajille, jotka lisäsivät reitit tulospalveluun. Näin kisojen edistymistä pystyi seuraamaan livenä boulderkeskuksen sivujen kautta.
Kello kymmenen Annunen (BK:n pitäjä) piti pienen kertauksen säännöistä ja uudesta reittien merkkaustavasta, jonka jälkeen kisaaminen alkoi. Kisa-aikaa oli kuusi tuntia, joten ajasta ei ollut pulaa. Noin puolen tunnin kuluessa kaikki olivat päätyneet kiipeämään jo omaan tahtiinsa eri reittejä. Reittien välissä, pidettäessä pientä taukoa, tuli kyllä aina etsittyä tuttuja ja kyseltyä mahdollisia helppoja/topattuja reittejä. Pienet tauot kuluivat itsellä lähinnä tankaukseen ja kavereille jutellessa, kun taas esimerkiksi Kalle H kävi jo ensimmäisen pienen projektoinnin jälkeen nukkumassa vartin yläkerrassa. Kullakin tapansa :D Neljän tunnin kiipeämisen jälkeen mahdolliset topattavat reitit alkoivat olla laskettavissa yhdellä kädellä ja pieniä taistelupareja alkoi ilmestyä. Puhumattakaan siitä, että voimat ja sormet alkoivat loppua. Kalle H ja Jaakko T kisasivat keskenään kuten myös minä ja Pasi P. Iiro oli tässä vaiheessa parilla vaikeammalla topillaan jo tavoitettamattomissa. Allekirjoittaneelle tiukka kamppailu voitosta samalla tasolla toppaavan kanssa sai esille ainakin ne piilevät voimat ja motivaatiot, millä jaksoi sitten vääntää loppuajan!
Kuuden tunnin ahkeran kiipeämisen jälkeen viimeiset toppaukset ilmoitettiin ja sen jälkeen katseltiin tulokset. Tulokset löytyvät täältä. Kiinnostavinta lienee tekiilalaisten pärjääminen, joten tässä tulee. (Suluissa topattujen reittien määrä.) Iiro palasi Tampereelle auton parhaana sijoittuen 16. sijalle pisteillä 87,38 (31), Jaakko S (eli minä/allekirjoittanut/kuski) sijoittui 24. sijalle pisteillä 75,17 (35), Pasi P sijoittui 28. sijalle pisteillä 65,37(33), Kalle H sijoittui sijalle 51 pisteillä 29,67 (19) ja Jaakko T sijoittui sijalle 53 pisteillä 28,27(18). Osallistujia oli tällä kertaa miesten sarjassa 68.
Parhaiden kolmen miehen ja naisten palkintojen jaon jälkeen kaikkien kisaajien kesken arvottiin kaiken näköistä ja kokoista kiipeilytavaraa. Tekiilalaisista arpaonni suosi ainakin itseäni T-paidalla ja Jaakko T:täkin onnisti pienellä allekirjoittaneen avustuksella. Arpajaisten jälkeen auto pakattiin ja suunnaksi otettiin neljän hengen voimin Tampere. Nimeltä mainitsematon henkilö (Jaakko Turkka) jäi nuolemaan haavojaan Helsinkiin ja lohduttautui naisseuralla.
Matkalla pysähdyttiin täyttämään kuvut vielä subin ja koti-pizzan antimilla Myllykukossa. Tampereelle saavuttiin noin kello 7, jonka jälkeen kukin siirtyi omaan illanviettoonsa.
Kaikin puolin kisareissu oli ainakin allekirjoittaneelle onnistunut, kun topattujen reittien määrä nousi edellisistä kisoista 50 % -> 70 % :) Seuraavia kisoja odotellessa! Seuraavat kisat saattavatkin olla mahdollisesti Tampereen Nekalassa avattavassa kiipeilykeskuksessa tai Helsinkiin avattavassa boulderkeskus vol 2.0:ssa. Helsingin paikan kehittymistä voi seurata osoitteessa http://www.boulderkeskus.com/sivut/blog/
Ps. Kuvia saattaa ilmestyä openeista BK:n sivuille tulevaisuudessa..
Jaakko S, Tekiilan tiedotusvastaava
