Jaahas, tällä kertaa lupasin kirjottaa asiattomampaa tekstiä, eli enemmän asian vierestä kuin asiasta. Tavattiin muutama mukava itävaltalainen tyyppi, joiden kanssa tapettiin aikaa iltaisin korttia lätkien ja urheilujuomia nauttien. Yhtenä päivänä tytöt tarjosi meille skoottereilla kyydin kauemmille kiipeilymestoille, ja vietimmekin mukavan kuuman aurinkoisen päivän bikinityttöjen kanssa kiipeillen. Valitettavasti kyseisellä reissulla Joonaksen olkapää lähestulkoon sanoi sopimuksen irti ja Joonas joutui siirtymään loppureissuksi kannustusjoukkojen puolelle
Eräänä iltana urheilujuomia nauttiessa tuli puhetta siitä mitä seuraavana päivänä tehtäisiin, kun nautittujen urheilujuominen määrästä päätellen siitä tulisi välipäivä. Jollain kummalla aasinsillalla päädyimme Kalymnoksen kulttuuriperintökohteiden kiertelystä kalliohyppelyyn ja DWS:ään, tai kuten itävaltalaiset sanoivat, psykoblockingiin. Seuraavana päivänä vuokrasimme siis taas skootterit ja ajelimme Vathin poukamaan, jossa ensitöiksemme nautimme lounasta jossain kalaravintolassa. Lounas osottautui varsin mielenkiintoiseksi, eräs ravintolassa ollut pappi lupautui tarjoamaan meille lounaan, mutta tästä kohteliaasti kieltäydyttyämme pappi päätyi tarjoamaan vain juomat. Pappi vaikutti hieman pettyneeltä kun emme juoneet olutta. Ravintolan pitäjän ensimmäiset kommentit meidät nähdessämme olivatkin “Are you climbers? Yes? Seven beers?” Lounaan jälkeen lähdimme metsästämään DWS-mestoja, mutta laiskoja kun olimme emme jaksaneet haikata kunnon luolille asti vaan tyydyimme traversaamaan semihelppoja kallioita melko matalalla vedenpinnasta ja tämän jälkeen hyppimään kalliolta veteen, hurjasta arviolta 7 metrin korkeudesta.
Ollaanhan me kiivettykin täällä. Grande Grottassa, joka on valtava luola täynnä stalaktiittejä, kokeiltiin Villen kanssa erästä 7a+:n reittiä. 20 metriä kiipeilyä sellaisella hänkillä oli aivan liikaa meidän kestävyydelle vaikka ei reitiltä yhtään huonoa otetta löytynytkään. Villen kommentit reitistä: “Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes rupesin huutamaan kovaan ääneen kirosanoja.” Ei lähetystä kummallekkaan. Grotan ympäristöstä löytyy paljon kivaa kutosella alkavaa kiivettävää hieman siedettävämmällä kulmalla ja kivoilla tufilla ja stalaktiiteilla varustettuna.
Täällä välimerellä yksi asia on ylitse muiden, ja se on tietysti ruoka. Kulinaristia Kreikassa hellii erinäköiset merenelävät, feta-juusto, oliivit, tsatsiki ja tietysti Mythos-olut. Meidän ruokavalio on tosin koostunut lähinnä pastasta, leivästä, tonnikalasta, banaaneista ja suklaasta. Suklaata on reissun aikana kulunut varmaan saman verran kun keskiverto jouluna, eli aivan simona. Ruoka täällä on suunnilleen saman hintaista kun suomessa, ehkä inan kalliimpaa.
tällaista tällä kertaa. Kuvista saatte nauttia kunhan ne saadaan purettua kamerasta (Ville E: Kyllä, meillä on kuvia bikinitytöistä ;) ) Maailmanlopun merkeistä huolimatta lennon kotoiseen Suomeen pitäisi onnistua muitta mutkitta. Lentokoneen urheilujuomatarjoilua odotellessa…
Kaikkien kiipeilijämisujen sankari,
Juha Grandi
